Kirjoittaja Tomi Erävaara luotsaa Tampereen liiketoimintayksikköä osana Academic Work Suomen johtoryhmää. Pitkän linjan esihenkilönä ja johtajana Tomi on todistanut paraatipaikalta, mikä määrä potentiaalia uran alkuvaiheen osaajissa on ja miten heihin panostavat yritykset menestyvät.
"Missä voin auttaa?" on hemmetin surkea kysymys esihenkilön suusta. Se on epätarkka ja edellyttää yksilön tunnistavan, mitä ei vielä osaa. Olen itsekin esihenkilönä viljellyt sitä, mutta kokemuksen kautta oppinut, että on olemassa samankaltainen merkittävästi toimivampi kysymys.
Yli 10 vuoden ajan olen toiminut lähiesihenkilönä etenkin uran alkuvaiheen osaajille ja huomannut, että heidät voi karkeasti jakaa neljään tyyppiin sen perusteella, miten he suhtautuvat avun pyytämiseen:
Epävarma varmistelija, joka kysyy jatkuvasti lupaa ja varmistusta pieniinkin asioihin.
Myöhäinen reagoija, joka pyytää apua vasta, kun tulipalo roihuaa hallitsemattomasti.
Yltiöitsevarma yksintekijä, ei tarvitse koskaan apua. Osaa kaiken, tai luulee niin.
Kypsä realisti, joka osaa tunnistaa avuntarpeen oikea-aikaisesti ja sanoittaa sen.
Viimeksi mainittuja on todella harvassa. Heiltä vaaditaan vahvaa ammatillista osaamista, henkistä kypsyyttä ja nöyryyttä. Onko meistä kukaan aloittanut uraansa näillä taidoilla? Juuri siksi esihenkilön rooli on avainasemassa.
Kutenkin usein se, mitä me kutsumme johtamiseksi, on todellisuudessa vastuun ulkoistamista. Esimerkiksi kysymällä missä voit auttaa, ulkoistat ongelman tunnistamisen, sanoittamisen ja avunpyynnön muotoilun, ja kaupan päälle vieläpä rohkeuden kakistaa kaiken ulos. Se ei ole reilua, eikä se ole johtamista.
Meillä jokaisella on kokemuksia esihenkilöistä, joiden tarkoitus oli vilpitön, mutta lähestymistapa mekaaninen. Heistä, jotka toistivat esihenkilökoulutuksessa oppimiaan avoimia kysymyksiä. On eri asia kuunnella kuin kuulla.
Siksi olen alkanut kysymään: Mitä tehdään yhdessä?
Kolme samankaltaista sanaa, kuin ”Missä voin auttaa?”, mutta täysin eri vaikutus. Mitä tehdään yhdessä, viestii, että haluan tehdä asioita kanssasi, olen sinusta kiinnostunut, kuulen sinua ja olen täysin läsnä.
Kun nämä kolme taikasanaa yhdistyvät tiimiläisen työn, osaamisen, vahvuuksien ja haasteiden tuntemiseen, päästään pitkälle. Näistä palasista nimittäin muodostuu johtaminen, eikä sitä voi tehdä kaukaa. Pitää olla kiinnostunut. Pitää kuulla. Pitää tehdä yhdessä. Pitää olla lähellä.
Jos halutaan saavuttaa yhdessä hyvä lopputulos, pitää olla valmis antamaan itsestään paljon.
Erityisesti uransa alkuvaiheessa olevat tarvitsevat kokemuksen siitä, että heitä huomioidaan yksilöinä ja annetaan oikealla tavalla apua. Ei ulkoisteta heille vastuuta, vaan jaetaan sitä. Se on hyvää johtamista.
Jos olet lähiesihenkilö, minun vinkkini sinulle on: älä tivaa tarpeita, vaan kysy mitä tehdään yhdessä.